Kiinteistöjen kupariputkien ennenaikaiseen syöpymiseen johtavien syiden selvittäminen on yleensä vaikeaa, sillä tarkasti pystytään tutkimaan vain vaurion havaitsemisen ajankohdan vesi ja putken vauriot. Sen sijaan vaurion syntymisen kannalta merkittäviä putkien valmistus- ja laatutietoja, asennuksen, käyttöönoton ja käytön tietoja tai verkostovedenlaadun vaihtelun tarkkoja historiatietoja ei yleensä ole kattavasti saatavilla. Kupariputkien ennenaikaisen syöpymisen ehkäisemiseksi on tärkeää, että eri tahot kaikissa putken elinkaaren vaiheissa osaavat toimia siten, että kupariputkien ennenaikaista syöpymistä ehkäistään.

Vesilaitosyhdistyksen Vesilaitosryhmän käynnistämässä Talousveden syövyttävyys -hankkeessa on koottu ajantasaisiin ohjeisiin, raportteihin ja tieteellisiin julkaisuihin perustuvaa tietoa veden syövyttävyydestä ja sen arvioinnista sekä muista kiinteistöjen kupariputkien syöpymiseen vaikuttavista seikoista. Kirjallisuusselvityksen lisäksi pyrittiin tarkentamaan kenttäkokeiden avulla tietoa kiinteistöjen kuparisten vesijohtojen syöpymiseen vaikuttavista tekijöistä. Hankkeessa koottujen tietojen perusteella laadittiin julkaisu hyvistä toimintatavoista kiinteistöjen kupariputkien korroosion ehkäisemiseksi.

Hankkeessa tuotetut julkaisut löytyvät seuraavista linkeistä:

Hyvät toimintatavat kiinteistöjen kuparisten vesijohtojen syöpymisen ehkäisemiseksi

Kiinteistöjen kupariputkien korroosio, Kirjallisuusselvitys

Kupariputkien syöpymiseen vaikuttavia tekijöitä ovat putken laatu ja sisäpinnalle valmistuksessa jääneet ja käytön aikana saostuneet epäpuhtaudet, järjestelmän mitoitus, asennus ja käyttöönotto, veden kulutustavat ja lämpötila sekä veden laatu. Veden syövyttävyyteen vaikuttavista vedenlaatutekijöistä tärkeimpiä ovat liuenneen hapen pitoisuus, pH-arvo, kloridi- ja sulfaattipitoisuudet, hiilidioksidipitoisuus, kovuus ja alkaliteetti sekä rauta-, alumiini- ja mangaanipitoisuudet.

Kenttätutkimuksen ja kirjallisuusselvityksen perusteella kupariputkien pistekorroosion keskeisin tekijä on todennäköisimmin kupariputken sisäpinnalle kiinnittyvä rauta, joka aiheuttaa pistekorroosion ydintymisen sellaisiin kohtiin, joihin rautaa on kiinnittynyt. Kenttätutkimuksessa korroosion havaittiin etenevän vain olosuhteissa, joissa veden pH-arvo oli alle 7,5 ja vesi sisälsi liuennutta hiilidioksidia. Veden silikaattipitoisuudella ei todettu olevan vaikutusta pistekorroosioon, vaikka aiemmissa tutkimuksissa kupariputkien sisäpinnan pistekorroosiotapauksissa vaurioituneiden putkien sisäpinnan kerrostumissa on todettu runsaasti piitä. Tutkimusta kupariputkien korroosioon vaikuttavista tekijöistä, esimerkiksi putkien sisäpiinalle kiinnittysneiden epäpuhtauksien, vedenlaadun ja niiden yhteisvaikutusten osalta tarvitaan edelleen.     

Projektin rahoittivat Vesihuoltolaitosten kehittämisrahasto, sosiaali- ja terveysministeriö sekä vesihuoltolaitokset Hangon vesi, Helsingin seudun ympäristöpalvelut ‐kuntayhtymä HSY, Porin Vesi liikelaitos, Rauman Vesi, Tampereen Vesi Liikelaitos ja Äänekosken Energia Oy. Satakunnan ammattikorkeakoulun Tutkimuskeskus WANDER vastasi yhdessä vesihuoltolaitosten kanssa projektin käytännön toteuttamisesta. Hankkeen ohjausryhmään kuuluivat rahoittajien lisäksi SAMKin, FCG Finnish Consulting Group Oy:n (laskelmat vesilaitoksille) ja Valviran edustajat.