facebook twitter

Suomen vesilaitosten vesitehokkuus on hyvällä tasolla

Aalto-yliopiston tekemässä selvityksessä tarkasteltiin vesihuollon vesitehokkuutta Suomessa erityisesti vedenjakelun hukkaveden ja kotitalouksien vedenkulutuksen osalta. Tavoitteena oli selvittää vesitehokkuuden optimitaso ja tehokkaimmat toimenpiteet vedenkäytön tehostamiseksi talousveden jakelussa ja käytössä Suomessa, ottaen huomioon toimenpiteiden taloudelliset ja ympäristövaikutukset.

Vesitehokkuuden parantaminen eli veden käytön ja hukan vähentäminen on tärkeää veden niukkuuden ja siitä aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi. Vesitehokkuus ja erilaiset keinot sen edistämiseksi ovat globaalisti ja Euroopassa aktiivisesti esillä keskustelussa ja päätöksenteossa. Vaikka Suomi on maailman vesirikkaimpia maita, meilläkin pohja- ja pintavesien riittävyys aiheuttaa ajoittain paikallisia haasteita, kuten viimeksi vuosien 2018 ja 2019 kuivuudet osoittivat.

Vesitehokkuutta parantavat toimenpiteet kuluttavat yleensä muita resursseja, kuten energiaa, raaka-aineita ja rahaa. Vedenjakelun ja kotitalouksien vesitehokkuuden parantamista tarkasteltiin tässä selvityksessä toimenpiteistä aiheutuvien kustannusten ja säästöjen sekä kasvihuonekaasupäästöjen kautta. Vedenjakelun osalta pyrittiin selvittämään resurssitehokkaimmat vuotojen hallinnan toimenpiteet. Vedenkulutuksen osalta tarkasteltiin asutuksen vedenkulutusta, koska se on suurin vettä kuluttava sektori vesihuollossa. Lähtötietoja vesitehokkuuden arvioimiseksi saatiin Suomen ympäristökeskuksen VEETI-vesihuoltolaitostietokannasta ja kahdelta vesilaitokselta: Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY ja Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy (HS-vesi).

Selvityksen tuloksissa korostuu, että veden puhdistaminen ja pumppaaminen on varsin edullista verrattuna rakentamista tai muita investointeja vaativiin vesitehokkuutta lisääviin toimenpiteisiin. Vesijohtoverkostojen vuotovesiä vähentävinä toimenpiteinä tarkasteltiin saneeraamista, aluemittausta ja paineenalentamista. Aluemittaus oli näistä kolmesta useimmiten kannattavin toimenpide. Jos laitoksen vuotovesitaso ja veden tuotantokustannus ovat suhteellisen alhaisia, paineenalentaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa. Saneeraaminen on hyvin kallista verrattuna säästetyn vuotoveden tuotantokustannuksiin. Verkostojen saneeraaminen parantaa kuitenkin talousvesihuollon toimintavarmuutta, turvallisuutta ja verkostonhallintaan, mutta näitä hyötyjä ei onnistuttu mittaamaan rahassa. 

Laskelmien perusteella verkostojen vuotovesimäärän vähentäminen on taloudellisesti kannattavampaa kuin vedenkulutuksen vähentäminen. Kasvihuonekaasupäästöjen kannalta veden käytön vähentäminen on kuitenkin merkittävästi kannattavampaa, koska veden lämmittämisessä kuluu paljon energiaa. Lämpimän veden käytön vähentäminen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä moninkertaisesti siihen verrattuna, että vähennetään saman verran vuotovesimäärää. Kotitalouksien vedenkulutukseen vaikuttavina tekijöinä tarkasteltiin huoneistokohtaista veden mittarointia ja laskutusta sekä vesikalusteiden uusimista. Huoneistokohtainen laskutus näyttää selvityksen perusteella tehokkaammalta keinolta vedenkulutuksen vähentämiseksi, mutta myös vesikalusteiden uusiminen tulee vielä jatkossakin pienentämään asutuksen vedenkulutusta.  

Vaikka vesijohtoverkostojen vuotovesien vähentäminen verkostoja saneeraamalla ei ole Suomen vesilaitoksilla vesitehokkuuden näkökulmasta taloudellisesti tai ympäristövaikutuksiltaan kannattavaa, verkostojen saneerausta pitää lähitulevaisuudessa kuitenkin lisätä merkittävästi, jotta elinkaarensa päähän tuleva järjestelmä pysyy toimintakunnossa, eivätkä putkirikot ja häiriöt vesihuoltopalveluissa lisäänny. Verkostojen kunto ja vuotoveden määrä ovat suoraan yhteydessä toisiinsa.

Hankkeessa havaittiin, että vesijohtoverkostojen vuotovesimääriä tarkastellessa on tärkeää ottaa huomioon vuotoveden määrää kuvaavien tunnuslukujen rajoitteet. Vuotovesiprosentti (%) ei ota huomioon verkostopituutta, verkoston liittymien määrää eikä verkostopainetta, mitkä kaikki vaikuttavat vuotavan veden määrään. Vuotavuus verkostokilometriä (m3/km/vrk) tai liittymää (m3/liittymä/vrk) kohti ei ota huomioon liittymien määrää tai verkostopituutta eikä verkostopainetta. Verkoston vuototasoa kuvaavan ILI-luvun laskennassa otetaan huomioon sekä verkostopituus, liittymien määrä että verkostopaine, mutta laskentakaava ei silti näytä soveltuvan hyvin Suomen olosuhteisiin, sillä lähes kaikilla Suomen laitoksilla vuototaso on laskennallista optimitasoa pienempi.

Vesijohtoverkoston vuotoveden määrä kuvaavat tunnusluvut soveltuvat parhaiten yksittäisen vesihuoltolaitoksen verkoston vesitehokkuuden tai verkoston kunnon kehityksen seurantaan. Yhdyskuntarakenteen, topografian, maaperän ja ilmaston vaikutukset vuotavuuden tunnuslukuihin pitää tunnistaa ja pyrkiä näiden tasapuoliseen huomioon ottamiseen, kun tunnuslukuja käytetään laitosten välisessä vertailussa ja tavoitteiden asettamisessa.

Suomessa vedenjakelussa valuu hukkaan tällä hetkellä noin 17 % verkostoihin pumpatusta vedestä. Verkostopituutta kohti laskettuna tämä on keskimäärin noin 2 m3/km/vrk ja asukasta kohden laskettuna noin 37 litraa/asukas/vuorokausi. ILI-tunnusluvun mediaani on suomalaisille laitoksille noin 0,9, joka tarkoittaisi optimaalista tilannetta. Eurooppalaisiin vesilaitoksiin verrattuna vuotovesimäärät ovat matalalla tai kohtuullisella tasolla.

Tämä valmistunut hanke käynnistettiin Vesilaitosyhdistyksen vesilaitosryhmän aloitteesta ja sen rahoittivat Vesihuoltolaitosten kehittämisrahasto sekä hankkeeseen osallistuneet vesihuoltolaitokset, Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) ja Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy (HS-Vesi). 

Hankkeen esittely ja loppuraportti löytyy Vesihuoltolaitosten kehittämisrahaston hankerekisteristä esimerkiksi hakusanalla vesitehokkuus. 

Hankkeen raportti on julkaistu VVY:n monistesarjassa nimellä Taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävä vedenkäytön tehostaminen talousvesihuollossa Suomessa. Voit ladata julkaisun pdf-muodossa.

Jaa sivu:

Tulosta