facebook twitter

Struviitin saostustusta puhdistamolietteistä selvittäneessä hankkeessa saatiin lupaavia tuloksia

Vesihuoltolaitosten kehittämisrahaston rahoittama hanke valmistui.

Hankkeen tarkoituksena oli selvittää struviitin saostuspotentiaali kahdesta puhdistamolietteestä. Puhdistamolietteitä käsiteltiin biokaasuprosessissa, jonka mädätteen nestefaasista tutkittiin fosforin talteenottoa struviitin saostuskokeilla. Kokeissa käytettiin Huittisten puhdistamolietettä, joka kerättiin biologisen fosforinpoiston jälkeen ja joka sisälsi paljon liukoista fosfaatti-fosforia, sekä Euran puhdistamolietettä, jossa oli käytetty kemiallista fosforin poistoa ja joka sisälsi vähemmän liukoista fosforia. Struviitin saostusta optimoitiin pH:n ja ajan suhteen sekä eri saostuskemikaaleilla. Tuotetusta struviitista analysoitiin raskasmetallien pitoisuudet. Kokeet suoritettiin laboratoriomittakaavassa.

Huittisten puhdistamolietteen mädätteen suurin fosforin poisto (96,5%) saavutettiin pH:ssa 11,5. Koska pH:n nosto kasvattaa prosessin kustannuksia, päätettiin jatkaa pH:ssa 8, jossa saavutettiin 87,3% fosforin poisto eli fosforia poistettiin 146 mg/l (jäännösfosforin pitoisuus 21 mg/l). Optimi-aika struviitin saostukselle oli 5 tuntia, eikä ajan nosto viidestä 24 tuntiin kasvattanut fosforin poistoa kuin 1,7%. Koska aikapisteet, joita tutkittiin, olivat 2 ja 5 tuntia ja näissä aikapisteissä fosforin poisto oli 84 ja 88%, tulisi struviitin saostukseen tarvittavaa aikaa vielä optimoida.

MgO nähtiin mahdollisena vaihtoehtoisena kemikaalina MgCl2:lle struviitin saostukseen. MgO:lla pH:ssa 8 fosforin poistotehokkuus oli suurimmillaan 88,5%. Huittisten puhdistamolietteen mädätteestä saostettiin onnistuneesti fosforia (85-89%) pH:ssa 8 joko MgCl2 tai MgO –kemikaalia käyttämällä. Euran puhdistamolietteessä ja siitä tuotetussa mädätteessä liukoisen fosfaatti-fosforin pitoisuus oli matala, 7,3 mg/l ja 13,3 mg/l. Liukoisesta fosfaatti-fosforista saatiin korkeimmillaan saostettua 81% eli 10,7 mg/l, jolloin jäännösfosforin pitoisuus oli 2,6 mg/l.

Molemmilla lietteillä raskasmetallipitoisuudet struviittituotteissa olivat huomattavasti matalammat kuin lannoitevalmistelainsäädännön (Vna 24/11) enimmäispitoisuudet.

Hankkeen toteutti Tampereen yliopisto JVP Eura Oy:n tilauksesta. Vesihuoltolaitosten kehittämisrahasto rahoitti hanketta 5 000 eurolla.

Hankkeen Biologisen lietteen mädätys ja mädätysjäännöksen struviittikiteytys loppuraportti on ladattavissa Vesihuoltolaitosten kehittämisrahaston hankerekisteristä:

https://vvy.etapahtuma.fi/Hankkeet-selaus-2

 

Jaa sivu:

Tulosta