Diplomityön tavoitteena oli tarkastella verkostojen sijaintitiedon merkitystä omaisuudenhallinnan näkökulmasta ja kehittää Oulun Veden johtokarttamittausprosessia. Työn päätarkoituksena oli kartoittaa vesihuollon johtokarttamittausten ongelmakohdat ja kehitysideat, selvittää kaivinkoneen koneohjauksella tehtävien mittausten soveltuvuus vesihuollon tarkemittauksissa ja päivittää Oulun Veden mittausohje. Työ toteutettiin haastattelututkimuksina haastattelemalla Oulun Veden suunnittelu- ja rakennuttamistiimiä, seitsemää vesihuoltolaitosta, seitsemää vesihuoltoalan urakoitsijaa ja maanrakennus- ja mittausalan sidosryhmiä. Työssä myös vertailtiin haastateltujen vesihuoltolaitosten mittausohjeita ja kerättiin eri näkökulmista kehitysideoita ja hyväksi havaittuja käytäntöjä vesihuollon johtokarttamittausprosessiin.

Urakoitsijoiden ja sidosryhmien haastatteluissa nähtiin, että kaivinkoneen koneohjauksella tarkemittaaminen helpottaa tiedonhallintaa, vähentää materiaalikuluja, tehostaa työryhmien työskentelyä ja tuottaa lisätietoa toteumaan. Haastateltavat urakoitsijat näkivät, että koneohjauksella mittaaminen olisi taloudellisesti tehokkaampaa, se parantaisi työturvallisuutta, kun mittaajan ei tarvitsisi mennä kaivantoon ja kaivanto saataisiin myös peitettyä nopeammin. Sidosryhmien haastateltavat kuitenkin näkivät, ettei pitkiä loivia kaltevuuksia (kuten viettoviemäreiden vesijuoksuja) tai muita suurta tarkkuutta vaativia mittauksia voi kaivinkoneella tai muutoinkaan satelliittiperustaisella mittauksella tehdä, vaan ne tulee suorittaa takymetrilla. Kaivinkoneen koneohjauksella paineputkien tarkemittaaminen nähtiin jatkuvan mittausprosessin sujuvuuden kannalta kokeilemisen arvoiseksi Oulun Vedellä. Luotettavan ja tarkan mittaustuloksen varmistamiseksi koneohjauksella mittausohjeeseen tulisi määrittää mittausten laadunvarmistustoimenpiteet, mittaustarkkuuden jatkuva seuranta ja dokumentointi, mittalaitteiden oikeaoppinen käyttäminen ja kalibrointi, ja mittaajan ja mittausdatan käsittelijän perehdyttäminen ja koulutus. Jatkuva mittausprosessi olisi kaikkien urakkaosapuolten kannalta paras vaihtoehto vesihuollon johtokarttamittauksissa.

Työssä tehtyjen haastatteluiden perusteella johtokarttamittauksissa ja verkostotiedon dokumentoimisessa on kehitettävää vesihuoltolaitoksilla Suomen laajuisesti. Kaikki haastateltavat vesihuoltolaitokset olivat havainneet toistuvia puutteita rakennuttamishankkeidensa urakoitsijoiden tekemissä johtokarttamittauksissa laajasti eri osa-alueilla: puuttuvia mittauspisteitä, vääriä lajikoodauksia, vaihtelevia mittaustarkkuuksia, mittausten suorittaminen jälkikäteen arvioina kaivannon ollessa jo peitettynä, päällekkäisiä mittapisteitä, korkoheittoja ja mittapisteitä liian harvassa kuvaamaan putkilinjan kulkua sekä suuntaa. Ongelmakohdat aiheuttavat manuaalista työtä mittausdatan käsittelyyn ja verkostokartan oikeellisuuden vääristymistä. Mittausprosessin kehittämisen tulisi tähdätä manuaalisen työn vähentämiseen ja kartoitusresurssien tehokkaaseen käyttöön. Yksiselitteisen mittausohjeen tärkeys korostui kaikkien mittausprosessin osapuolten haastatteluissa. Mittausohje nähtiin mittauskäytäntöjen keskeisimmäksi määrittäväksi tekijäksi. Mittaustarkkuus, mittausmenetelmät ja laadunvarmistus tulisi määritellä mittausohjeessa systemaattisen ja tarkan mittausdatan saamiseksi. Haastatteluiden tuloksia ja Oulun Veden päivitettyä mittausohjetta voidaan hyödyntää vesihuoltolaitosten mittauskäytäntöjen yhdenmukaistamiseen ja mittausprosessin kehittämiseen.

Diplomityö löytyy Vesihuoltolaitosten Kehittämisrhaston hankerekisteristä hakusanalla "verkkotietojärjestelmä".

Hedline background photo by  Anders Wideskott on Unsplash