facebook twitter

VesiPOKE-hanke/Ympäristöministeriö

Lausunto Vesienhoidon ympäristötavoitteista poikkeaminen: Perusteet ja menettely -hankkeen loppuraportista. Tutustu VVY:n antamaan lausuntoon.

Lausunto pdf-muodossa.

29.8.2019

Ympäristöministeriö     

Viite: Lausuntopyyntönne 29.5.2019      

Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/3381/2019

Lausunto Vesienhoidon ympäristötavoitteista poikkeaminen: Perusteet ja menettely -hankkeen loppuraportista (VesiPOKE-hanke)

Vesilaitosyhdistys (VVY) on vesihuoltolaitosten toimialajärjestö. Jäseninämme on noin 300 vesihuoltolaitosta kattaen noin 90 % maamme vesihuollosta. Vesilaitosyhdistys kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto Vesienhoidon ympäristötavoitteista poikkeaminen – perusteet ja menettely loppuraportista. Vesienhoidon suunnittelulla on merkittävä vaikutus vesihuoltolaitosten luvanvaraiseen toimintaan, kuten veden ottoon ja jätevesien puhdistamiseen. Pidämme tärkeänä ja tarpeellisena sitä, että vesipuitedirektiivin ja Weser -tuomion merkitystä ja niiden suhdetta suomalaiseen lainsäädäntöön on huolellisesti ja kattavasti raportissa avattu ja tämän perusteella kartoitettu toimia lainsäädännön uudistamisen eri vaihtoehdoiksi.

Alla on esitetty kappaleittain kommenttimme lausuttavana olevaan raporttiin ja sen aihepiiriin liittyen.

II  2 Ympäristötavoitteet lupaharkinnassa

Raportissa on ansiokkaasti avattu vesipuitedirektiivin tulkintaa. On tärkeää, että niin viranomaisilla kuin toiminnanharjoittajilla on hyvä ymmärrys toimintaympäristöstä ja siihen liittyvistä säännöistä, jotta hankkeita suunniteltaessa voidaan ennakoida vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisten lupien myöntämisen edellytyksiä ja ehtoja.

Kappaleessa 2.4 todetaan, että ”Vesien tilaa vesipuitedirektiivissä kielletyllä tavalla heikentävät hankkeet ovat helposti kiellettyjä jo ympäristönsuojelulain tai vesilain perusteella ilman vesienhoidon ympäristötavoitteiden huomioon ottamistakin. ” Esitettyjen esimerkkien valossa tilanne on usein näin. On kuitenkin tarpeen tunnistaa ne tilanteet, joissa kansallinen lainsäädäntö sallisi hankkeet, mutta vesipuitedirektiivin ja Weser-tuomion mukaan lupaa ei voida myöntää. Onkin tarpeen selventää, onko uusia hankkeita ylipäätään mahdollista toteuttaa sellaisissa vesistöissä, joissa vesistö ei saavuta hyvää tilaa viimeistään vuonna 2027. VesiPOKE -hankkeessa tehtyä tarkastelua onkin syytä mielestämme jatkaa siten, että vesipuitedirektiivin ja Weser-tuomion merkitys erilaisten ja erilaisiin vesistöihin sijoittuvien toimintojen lupaharkinnan kannalta kirkastuu. Raportissa on hyvin tuotu esiin myös niitä epäselvyyksiä, joita vesipuitedirektiivin ja Weser-casen tulkintaan edelleen liittyy. Avointen kysymysten esiin nostaminen on yhteisen ymmärryksen ja tiedon lisäämisessä oleellista.

Kappaleessa 2.4. todetaan seuraavaa: ”Jos toiminta aiheuttaa YSL 49 §:ssä tarkoitettuja seurauksia, kuten merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa tai pohjaveden pilaantumista, lupaa ei voida myöntää. EU-oikeuden tulkintavaikutus voi ympäristölupaharkinnassa tarkoittaa, että hankkeelle, joka aiheuttaa vesienhoidon ympäristötavoitteiden vastaisia vaikutuksia, ei myönnetä ympäristölupaa pilaantumisvaikutusten takia.”  Vesistön laadun ja tilan vertailukohtana voi olla joko vesistön olemassa oleva laatu tai sen luontainen tila ilman kuormitusta. Oleellista on, kummasta lähtökohdasta vesistön pilaantumista tarkastellaan.  Olemassa olevan puhdistamon tapauksessa kuormituksen vähentämisellä esimerkiksi käsittelyä tehostamalla voidaan vesistön olemassa olevaa tilaa parantaa. Jos vesistön tilaa tarkastellaan 0-kuormituksen lähtökohdasta, kaikki kuormitus vaikuttaa osaltaan negatiivisesti vesistön tilaan. Tarkastelunäkökulmalla on oleellinen merkitys pilaantumiskäsitteen tulkintaan, mikä voi johtaa erilaisiin johtopäätöksiin myös viranomaistoiminnassa. Raportissa tehdyn juridisen tarkastelun ohella näemmekin tarpeelliseksi myös konkretisoida ja avata tehtyjen tulkintojen merkitystä vesienhoidon suunnittelussa ja luvituksessa.

Vesienhoidon ympäristötavoitteiden toteuttaminen ei saa perustua yksin lupaehtoihin ja luvanvaraisten toimijoiden lupiin.  On otettava huomioon myös sellaiset toimijat, jotka eivät tarvitse lupaa.  Vesistöjen kuormittajia ei tulisi kohdella eri tavoin. Kaikki kuormittajat tulee ottaa mukaan vesienhoidon ympäristötavoitteiden toteuttamiseen.

Jatkoselvittelyssä on tarpeen tarkastella myös muutosten vaikutusta vesienhoidon suunnittelujärjestelmään. Jatkossa vesienhoitosuunnitelmilla ja toimenpideohjelmilla on merkittävä painoarvo lupia määrättäessä, jolloin voidaan edellyttää, että niiden sisältö ja taustalla oleva tietopohja ovat sellaisella tasolla, että niihin voidaan pohjata oikeusvaikutteiset luvat. Vesienhoidon suunnittelun lähtötiedot ovat kuitenkin tällä hetkellä monella tavalla puutteelliset. On myös tarpeen selventää vesienhoitosuunnitelmien ja muun käytössä oleva tiedon välistä suhdetta. Luvan tulisi aina perustua parhaaseen ja uusimpaan saatavilla olevaan tietoon.  

Raportissa todetaan, että ”ympäristötavoitteiden suhde jälkivalvontaan ei ole raportin varsinaisena aiheena.” Jälkivalvontaa käsitellään Lupamuutos -hankkeen raportissa, jossa tarkastellaan kansallista lainsäädäntöä etenkin vesienhoidon ympäristötavoitteiden ja lupien muuttamisen näkökulmasta. Käsittelemme Lupamuutos-hankkeen raporttia eri lausunnossa. Katsomme siinä mm., että luvan nojalla aloitettu toiminta nauttii perustuslain suojaa ja luottamuksen suojaa.  Jos halutaan tarkistaa voimassaolevaa lupaa vesienhoidon ympäristötavoitteiden takia, tarkistamisesta ja sen perusteista tulee säätää laissa. Samalla tulee ottaa huomioon luvanhaltijan oikeusturva.

II 3 Ympäristötavoitteista poikkeaminen uuden merkittävän hankkeen toteuttamiseksi

VesiPOKE -raportissa todetaan, että ”VPD 4(7) artiklan ei-sitovan soveltamisohjeen perusteella uusiin hankkeisiin kuuluvat paitsi kokonaan uudet toiminnot myös olemassa olevien hankkeiden muutokset. Suomessa uusi hanke voi siten olla esimerkiksi myös sellainen olemassa olevan hankkeen muutos, joka edellyttää vesilain tai ympäristönsuojelulain mukaista lupamenettelyä uusien vaikutusten perusteella”

Olemassa olevien toimintojen osalta on hyvin oleellista, milloin ne tulkitaan uusiksi hankkeiksi (artikkelin 4.7. poikkeus mahdollinen) ja milloin kyseessä on olemassa oleva toiminto (poikkeus artikkeli 4.5.mahdollinen).  Uusien hankkeiden osalta poikkeusmahdollisuudet ympäristöluvan varaisissa hankkeissa ovat hyvin kapeat, koska poikkeusta voidaan hyödyntää ainoastaan, mikäli vesistön tilassa (tai yhdessä laatuparametrissa?)  tapahtuu muutos erinomaisesta hyvään. Vesipuitedirektiivin artikkelin 4.7 ja 4.5. mukaiset poikkeuksen ehdot eivät siis ole keskenään koherentit. Ympäristötavoitteita on mahdollista lieventää myös kemiallisen laadun tavoitteiden osalta ja vesistön laatu voi olla lähtötilanteessa erinomaista heikompi. Esimerkiksi puhdistamon kuormituksen kasvu voi aiheuttaa sen, että hanke tulkitaan uudeksi. Poikkeusten käytön mahdollisuus voikin ohjata ratkaisuihin, jossa tulkintaa ”uudeksi hankkeeksi” vältetään esimerkiksi kuormituksen kasvua rajoittamalla. 

Artikkelin 4.7. mukaista poikkeusta on teoreettisesti mahdollista hyödyntää tilanteessa, jossa jätevedenpuhdistusta sijoitetaan uuteen paikkaan. Käytännössä artiklan edellytys siitä, että tilamuutos sallitaan vain erinomaisesta hyvään, rajaa merkittävästi poikkeuksen käytön mahdollisuuksia ja voi näin ollen vaikuttaa jätevedenpuhdistamoiden rakentamiseen.  Vesipuitedirektiiviä noudattaen ei ole mahdollista keskittää tyydyttävässä tai hyvässä tilassa olevan vesistön äärelle uuteen puhdistamoon useita välttävässä tai huonossa tilassa olevan vesistön äärellä olevia puhdistamoita, jos hankkeen seurauksena minkä tahansa uuden purkuvesistön laatutekijän tila heikkenee heikompaan luokkaan. Vesipuitedirektiivi on tässä suhteessa joustamaton, eikä anna mahdollisuutta päätöksentekoon yhtä vesistöä laajemman hyötyjen ja haittojen arvioinnin kautta.

Raportissa todetaan, että EU-tuomioistuimen (Weser-tuomio) linjaus, että vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteet sitovat lupaharkintaa, poikkeaa Suomessa vesipuitedirektiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä omaksutuista kannoista. Vesienhoitolain valmistelussa korostettiin vesienhoidon suunnitelmallista luonnetta ja ympäristötavoitteita tulkittiin sovellettavan lupaharkinnassa vain välillisesti. Tämä on johtanut siihen, että Suomen vesienhoidon toimienpideohjelmissa ei ole otettu riittävästi huomioon niiden vaikutusta lupaharkintaan. Hankkeisiin ryhtyvillä ei esimerkiksi ole ollut tietoa millaisia selvityksiä tarvitaan, jotta ympäristötavoitteista poikkeaminen voitaisiin tarkastella vesienhoitosuunnitelman laatimisen yhteydessä (vrt. Viinivaaran pohjavesihanke). Vesilaitosyhdistys pitää hankkeisiin ryhtyvien kannalta tärkeänä, että hankekohtaisen vesienhoidon ympäristötavoitteista poikkeamisen menettelyt selvitetään ja ohjeistetaan.

II 5 Ympäristötavoitteiden lieventäminen

Kappaleen 5.3. alussa todetaan, että ”Ympäristötavoitteiden lieventämisen syyn tulee olla sellainen, että se ei ole jäsenvaltion suoraan kontrolloitavissa.”  Tämän lauseen sisältö ja viite on syytä tarkistaa.

Kappaleen 5.3. tekstissä todetaan seuraavasti ” Kun ympäristötavoitteiden lieventämistä harkitaan, tulee kiinnittää huomiota siihen, johtuuko ympäristötavoitteiden saavuttamatta jääminen ihmistoiminnasta vai luonnonoloista. Ihmistoiminnalle on pyrittävä löytämään ympäristön kannalta parempi vaihtoehto. Jos taas luonnonolot estävät ympäristötavoitteiden saavuttamisen, voidaan siirtyä tarkastelemaan teknisiä ja taloudellisia mahdollisuuksia tavoitteiden saavuttamiseen.”  Teksti on sinällään oikein, mutta selvyyden vuoksi olisi suotavaa täydentää ja tarkentaa, että myös olemassa olevan ihmistoiminnan vuoksi ympäristötavoitteita voidaan lieventää silloin, kun ympäristön kannalta parempia vaihtoehtoja ei ole.

Jätevedenpuhdistamoiden ympäristöluvissa on toisinaan velvoitettu selvittämään vaihtoehtoisia ratkaisuita. Joissakin tilanteissa mikään lähialueen purkuvesistöistä ei ole ihanteellinen purkupaikka.  Usein joudutaan myös arvottamaan purkuvesistönä toimineen vesistön ja ei-purkuvesistönä toimineen vesistön soveltuvuutta purkukohteeksi. Pidämme tärkeänä, että myös jatkossa voidaan vertailla erilaisia vaihtoehtoja ja ottaa lopullisessa ratkaisussa huomioon eri vaihtoehtojen vaikutukset ja kustannukset.  Vesipuitedirektiivin noudattaen on kuitenkin kyseenalaista, voidaanko näin jatkossa toimia.

Raportissa todetaan, että ”Ainakin sellaisessa tilanteessa, jossa ei ole tiedossa teknisiä ratkaisuja vesimuodostuman tilan parantamiseksi, voi määräaikojen pidentämisen sijaan olla syytä turvautua lievempien ympäristötavoitteiden asettamiseen. Lisäksi määräaikojen pidentämisen takaraja tulee vastaan vuonna 2027, kuten edellä on todettu.”  Ruotsissa viranomaisia on ohjeistettu käyttämään poikkeuksia silloin, kun niihin liittyvät ehdot täyttyvät.  Vesipuitedirektiiviin kirjattujen lieventämisen perusteet on kirjattu siten, että niitä hyödyntämällä saavutetaan vesistön paras mahdollinen tila ilman kohtuuttomia kustannuksia. Vesilaitosyhdistyksen näkemyksen mukaan on tärkeää toimeenpanna vesipuitedirektiiviä ja toteuttaa kunnianhimoisesti toimenpiteitä kuormituksen vähentämiseksi ja vesistöjen hyvän tilan saavuttamiseksi. Toimeenpanossa pitää kuitenkin ottaa huomioon myös toimien kustannustehokkuus ja kohtuullisuus. Myös Suomessa lievennyksiä on syytä hyödyntää toteuttaen ne toimet, jotka ovat kohtuullisesti toteutettavissa.

IV 2 Ympäristötavoitteiden oikeudellisen merkityksen sääntely

Raportissa esitetään kolmea vaihtoehtoa ympäristötavoitteiden oikeudellisen merkityksen sääntelyksi.

  • Vaihtoehto A1: Nollavaihtoehto perustuu voimassaolevan lainsäädännön mukaiseen ympäristötavoitteiden huomioon ottamiseen osana vesienhoitosuunnitelmaa. Vesienhoitosuunnitelmissa ympäristötavoitteet (VMJL 21 §) tarkennettaisiin (alueellisesti ja sisällöltään) vesimuodostumakohtaisiksi ympäristötavoitteiksi.
  • Vaihtoehto A2: ”Huomioon ottamisen vahvistaminen lupalaeissa” perustuu vesienhoitosuunnitelman huomioon ottamisen normikuvausten vahvistamiseen. Ympäristötavoitteiden välillisen vaikutuksen toimintalogiikka säilyy ennallaan, mutta tavoitteille annetaan lainsäädännössä nykyistä suurempi painoarvo. Muutokset tehtäisiin lupalakien (YSL, VESIL) säännöksiin esimerkiksi siten, että vesienhoitosuunnitelmien huomioon ottamisen yhteydessä tulisi kiinnittää erityisesti huomiota vesienhoidon ympäristötavoitteisiin.
  • Vaihtoehto A3: Sitovat ympäristötavoitteet lupalakien lupaharkintasäännöksissä tarkoittaa, että VMJL 21 §:n mukaiset ympäristötavoitteet sitovat suoraan lupaviranomaista kansallisen lainsäädännön sanamuotojen perusteella. Ympäristötavoitteet kuvataan lainsäädännössä itsenäisinä luvan myöntämisen edellytyksinä. Tarvittavat lainsäädäntömuutokset voidaan tehdä joko lupalakeihin tai vesienhoitolakiin.

Vesilaitosyhdistys toteaa, että esitettyjen vaihtoehtojen välillä ei ole merkittävää eroa lopputulokseen, kun on kyse luvan myöntämisedellytysten harkinnasta. Raportissa on todettu, että mikäli ympäristötavoitteiden sitovuudesta säädetään vesienhoitolaissa (A3), on vaihtoehdon etuna sen yleinen vaikutus, koska tällöin ympäristötavoitteet voivat tulla sovellettaviksi myös muissa ennakkovalvontatilanteissa kuin ympäristöluvan ja vesiluvan harkinnassa.  Velvoite ympäristötavoitteiden huomioon ottamisesta tulisi kohdistua laajasti kaikkiin vesistöjä kuormittaviin toimintoihin.

Ehdotettujen muutosten myötä velvoite kohdistuu selkeästi ja vaikuttavasti luvan varaisiin toimintoihin.  Merkittävä osa vesistöön kohdistuvasta kuormituksesta tulee kuitenkin hajakuormituksena.  Hajakuormitukseen tulisi myös pystyä puuttumaan nykyistä tehokkaammin. Vesienhoidon toimenpiteet tulee kohdistaa sellaisiin toimenpiteisiin, joilla voidaan kustannustehokkaasti edistää vesien hyvää tilaa. Edellä mainituin perustein ympäristötavoitteiden sitovuuden kirjaaminen vesienhoitolakiin (A3) on kannatettava vaihtoehto. Kuten raportissa todetaan (kohta 2.4), ympäristötavoitteiden sitovuudesta säätäminen vesienhoitolaissa tarkoittaa puolestaan vesilain ja ympäristönsuojelulain (ja ehkä muidenkin lakien) mukaiseen ennakkovalvontaan uutta lupaedellytystä, jota sovelletaan samaan tapaan kuin nykyisin LSL 66 §:ssä tarkoitettua vaatimusta Natura-alueen suojelusta.

Ympäristötavoitteiden sitovuuden kirjaaminen vesienhoitolakiin (A3) voi olla lupaharkinnan näkökulmasta selkein vaihtoehto. Intressivertailu tulee kuitenkin saada mukaan. Ilman sitä hyvin pienet asiat saattavat estää luvan myöntämisen yhteiskunnallisesti tärkeälle hankkeelle. Vaikka vesienhoidon ympäristötavoitteet olisivat keskeisiä, kun harkitaan luvan myöntämistä, lupaharkinnassa tulee ottaa huomioon myös muut intressit.  Sellaisia ovat esimerkiksi yleinen etu, kustannusten kohtuullisuus ja muut ympäristövaikutukset. Intressivertailua tarvitaan, jotta lopputulos olisi kokonaisuutena paras mahdollinen.

IV 3 Ympäristötavoitteista poikkeamisen menettely uuden hankkeen lupaharkinnan yhteydessä

Ympäristötavoitteista poikkeamisen menettelyyn uuden hankkeen lupaharkinnan esitetään nollavaihtoehto (B1) ja kaksi uusia menettelysäännöksiä sisältävää vaihtoehtoa.

  • Nollavaihtoehdossa ei muuteta lainsäädäntöä. Viranomaisten päätöksentekomenettely hankekohtaiseen poikkeamiseen liittyen perustuu lähinnä ohjeistukseen ja käytäntöjen kautta syntyviin menettelytapoihin. Käytäntö voi muotoutua lähinnä sellaiseksi, että valtioneuvosto tekee päätöksen poikkeamisesta, minkä jälkeen lupaviranomainen voi ratkaista hankkeen lupa-asian.
  • Vaihtoehto B2: Poikkeus lupaviranomaisen ratkaisemana -vaihtoehdossa hankekohtaisesta poikkeamisesta vesienhoidon ympäristötavoitteista päättää lupaviranomainen lupa-asian käsittelyn yhteydessä. Vesienhoitoviranomainen ja/tai valtioneuvosto antaa lausunnon poikkeuksen myöntämisen edellytysten täyttymisestä.
  • Vaihtoehto B3: Poikkeus vesienhoitoviranomaisen ratkaisemana -vaihtoehdossa hankekohtaisesta poikkeamisesta vesienhoidon ympäristötavoitteista päättää vesienhoitoviranomainen toiminnanharjoittajan erillisestä hakemuksesta. Lupapäätöstä ei voida tehdä ennen poikkeusasian ratkaisemista. Säännös voidaan kirjoittaa joko vesienhoitolakiin tai lupalakeihin.

Vesilaitosyhdistyksen näkemyksen mukaan yksittäisen hankkeen osalta on luontevinta ja toiminnanharjoittajan kannalta selkeintä ja ennakoitavinta, että ympäristöluvan myöntävä taho tekee päätöksen ympäristötavoitteista poikkeamisesta (vaihtoehto B2).

Sivulla 64 todetaan, että ”Hankekohtaisen poikkeamisharkinnan piiriin voivat tulla vesilain mukaisen luvan varaiset merkittävät hankkeet kuten vesivoima-, säännöstely-, satama- ja laivaväylähankkeet.” Ehdotamme, että tähän esimerkkilistaan lisätään vedenottohankkeet ja jätevedenpuhdistamot, jotka ovat usein tällaisia merkittäviä hankkeita.

IV 4 Ympäristötavoitteiden lieventäminen ja määräaikojen pidentäminen

Kappaleessa 4.2 todetaan, että ”VMJL 25 § voidaan muuttaa VPD 4(4) artiklan c alakohdan mukaiseksi siten, että määräajan pidentäminen on mahdollista yli vuoden 2027 aikarajan, jos luonnonolot eivät mahdollista vesienhoidon ympäristötavoitteiden saavuttamista.” Vesilaitosyhdistys kannattaa ehdotettua muutosta.

Kappaleessa 4 käsitellään vesipuitedirektiivin muutostarpeita ja todetaan, että ”vesienhoidon luokittelujärjestelmä ei reagoi herkästi vesien tilassa tapahtuvaan kehitykseen. Tieteen näkökulmasta vesien tilan parantuminen vie enemmän aikaa kuin vesipuitedirektiiviä säädettäessä ennakoitiin.” Raportissa esitetään vesipuitedirektiivin 4 artiklan sääntelyn kehittämiselle suhteessa 2027 aikarajaan kolme vaihtoehtoa: 1) 0-vaihtoehto, 2) aikarajan poistaminen ja 3) aikarajan pidentäminen. 

Vesilaitosyhdistys näkee vesipuitedirektiivin aikarajassa samoja haasteita kuin raportissa on esitetty. Käytännössä vuonna 2027 vesien hyvää tilaa ei tulla useiden vesimuodostumien kohdalla saavuttamaan.  Suunnittelukaudelle 2021-2027 kohdistuu paljon paineita niin toimenpiteiden osoittamiseen kuin toisaalta ympäristötavoitteiden lieventämiseen. Toimenpiteiden vaikutuksiin liittyy kuitenkin paljon epävarmuutta ja vesienhoidon suunnitteluun liittyvä toimenpiteiden kustannustehokkuustarkastelu on hyvin suurpiirteistä ja puutteellista. Näkemyksemme mukaan on osoittautunut, että vesipuitedirektiivin 2027 aikaraja ei ole tarkoituksenmukainen, joten aikarajaa tulisi muuttaa.

IV 5 Muut sääntelyteemat ja käytäntöjen kehittämistarpeet

Raportin kappaleessa 5.1 todetaan, vesistöjen luokittelutieto on Suomessa vielä monin paikoin vajavaista ja useissa vesimuodostumissa tilan arviointi perustuu asiantuntija-arvioon. Lisäksi todetaan, että lupaprosessiin on tuotettava entistä enemmän tietoa varsinkin biologisista tekijöistä, joita hyödynnetään ekologisen tilan arvioinnin pohjana. Ympäristötavoitteiden sitovuus tekee vesien tilan luokittelutiedosta lupaharkinnan yhteydessä hyvin merkityksellistä.

Vesilaitosyhdistys haluaa muistuttaa, että ympäristöluvan kynnys on jätevedenpuhdistamoiden kohdalla hyvin alhainen – asukasvastineluvun sata ylittäviltä jätevedenpuhdistamoilta edellytetään ympäristölupaa.  Uusien vedenottohankkeiden vesilupaprosessit ovat puolestaan venyneet kohtuuttoman pitkiksi osaltaan vedenottajilta edellytettävien vaikutusselvitysten laajuuden vuoksi.  Luotettava tieto vesistön tilasta on tärkeää, mutta luvanvaraisille toimijoille ei voi asettaa kohtuuttoman kalliita ja laajoja selvitysvelvoitteita, vaan valtion on osaltaan vastattava kustannuksista, joita vesipuitedirektiivin asiallinen toimeenpano, vesistöjen laadun selvittäminen mukaan lukien, vaatii. 

Vesilaitosyhdistys pitää tärkeänä sitä, että lainsäädäntöä kehitetään siten, että vesien luokittelu pidetään joustavana. Ympäristöluvan määräämisen yhteydessä tulee aina olla käytettävissä viimeisin ja luotettavin tieto vesistön laadusta ja tilasta, johon lupapäätöksen tulee nojata.

Luvussa 5.2 todetaan, että hankekohtaisen poikkeamisen erittäin tärkeän yleisen edun edellytystä voitaisiin täsmentää vesipuitedirektiivin sanamuodon mukaisesti intressivertailuedellytyksellä. Tällöin vaihtoehtoisena edellytyksenä erittäin tärkeän yleisen edun täyttymiselle olisi, että hankkeen hyödyt terveydelle, turvallisuudelle ja kestävälle kehitykselle ylittävät ympäristötavoitteiden saavuttamisesta koituvat hyödyt. Tällainen vesilain mukaisessa lupaharkinnassa jo edellytetty intressivertailu on tärkeä instrumentti, sillä se mahdollistaa luvanvaraisista hankkeista saatavien hyötyjen ja haittojen vertailun yleisen edun kannalta. Vesilaitosyhdistys kannattaa täsmentämistä intressivertailun osalta.

Kappaleessa 5.3 käsitellään kompensaatiomekanismia.  Raportissa todetaan, että erityisesti ravinnekuormituksen kannalta voidaan ajatella Suomeen sellaista sääntelyvaihtoehtoa, jossa luvituksen yhteydessä voidaan kiinnittää huomiota vesimuodostumaan muista toiminnoista aiheutuvan ravinnekuormituksen vähentämiseen. Kompensaation käytön mahdollisuuksia ja juridista suhdetta vesipuitedirektiiviin on syytä jatkossa selvittää. Kompensaatiomenettelyn ei tule hämärtää pilaaja-maksaa -periaatteen noudattamista tai siirtää muiden sektoreiden vastuuta omasta kuormituksestaan luvanvaraisten toimintojen vastuulle ja kustannettavaksi.

Liite 1 PYKÄLÄLUONNOKSIA sääntelyvaihtoehdoista

Lakimuutoksiin liittyen on tarpeen harkita, onko siinä syytä ottaa § 23:n poikkeuksen ohella huomioon tilanne, jossa § 24 nojalla on alennettu ympäristötavoitteita tai asetuksen 1022/2006 §: 6 b asetettu sekoittamisvyöhyke

Osmo Seppälä, toimitusjohtaja
Saijariina Toivikko, vesiasiain päällikkö    
 

Jaa sivu:

Tulosta