Vesihuoltolaitos on huoltovarmuuskriittinen toimija, eli organisaatio, joka on erityisen merkittävä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen kannalta. Lainsäätäjä on huomioinut varautumisen merkityksen ja kirjannut siitä mm. Vesihuoltolakiin (119/2001) sekä Ympäristönsuojelulakiin (527/2014). Tämän pitäisi olla selvä asia kaikille alalla työskenteleville. Kansalaisille asia tulee selväksi viimeistään kun hanasta loppuu vesi tai kellariin tulvii jätevettä. Media korostaa ylivuototapahtumia mielellään puhumalla kuutioiden sijaan litroista. Se ”miljoona litraa jätevettä” kun vain sattuu kansalaisen korvaan kuulostamaan paljon suuremmalta määrältä kuin ”tuhat kuutiota”.

Seuraavaksi osallistun puhujana sekä osallistujana jätevedenpuhdistamon käyttö ja kehittäminen -koulutukseen, joka on yhdistelmä kahdesta vanhasta koulutuksesta, jätevedenpuhdistamoiden käyttöpäällikköpäivistä sekä jätevedenpuhdistamonhoitajien koulutuspäivistä. Ehdotin uutta nimeä ensimmäisessä koulutusryhmän kokouksessani viime syyskuussa, koska mielestäni kummankaan koulutuksen sisältö ei rajoitu tietyn tehtävänimikkeen vastuualueisiin. Nykyään tehtävät limittyvät ja varsinkin puhdistamon kehittäminen, johon kyseisten koulutusten sisältö pääosin liittyy, kuuluu koko henkilöstölle.

Oman esitykseni aiheena on paljon myös valtakunnanmedioissa julkisuutta saanut jätevesiylivuoto Raisionjokeen ja sen aiheuttama jälkipyykki. Aiheessa korostuu, kuinka sinänsä hyvin tavanomaisessa ja luotetun kumppanin suorittamassa työssäkin voi piillä riski vakavaan ympäristövahinkoon. Tapauksen johdosta olemme kehittäneet sisäisiä toimintamallejamme, riskienhallintaa, kriisiviestintää ja sidosryhmätoimintaa. Meiltä on koulutuksessa myös toinen esitys. Prosessi-insinöörimme Jouko Tuomi esittelee kokemuksiamme erilaisista ratkaisuista rikkivedyn torjuntaan. Molemmat aiheet liittyvät siis varautumiseen.

Eräs liikkeenjohdon konsultti joskus kertoi, kuinka helppoa on mennä yrityksiin ja aina ”löytää” kehityskohteeksi tiedonkulku. Moni vahinko vältettäisiin tietoa jakamalla. VVY:n koulutuksissa mielestäni antoisimpia esityksiä ovat aina olleet ne, joissa on kerrottu jostakin, mikä on mennyt pieleen. Koska vesihuollossa emme kilpaile toisiamme vastaan, toisen epäonni ei ole toisen onni. Parhaimmillaan se on win-win. Itse voidaan oppia sekä omista että muiden virheistä. Kaikkien ei tarvitse oppia samoja asioita oman kantapään kautta.

Onnea, menestystä ja virheistä oppimista uudelle vuosikymmenelle toivottaen

Jarkko Laanti, koulutustyöryhmän jäsen
laatu ja ympäristöpäällikkö
Turun seudun puhdistamo Oy