facebook twitter

Vesihuoltoala uudistuu ja katsoo tulevaisuuteen

Vesilaitosyhdistyksen näkökulmia Kansalliseen vesihuoltouudistukseen.

Kansallisen vesihuoltouudistuksen valmistelu on loppusuoralla. Vuosina 2021-2022 toteutettavan hankkeen ohjelma on lausunto- ja kuulemiskierroksella loppuvuodesta 2020. Vesihuoltouudistuksen tavoitteina on varmistaa kaikille vesihuoltolaitosten asiakkaille turvallinen ja laadukas vesihuolto sekä uudistaa alaa siten, että otetaan harppauksia kohti Suomen vesihuoltolaitosten ilmastoneutraaliutta ja resurssiviisautta hyödyntäen uuteen teknologiaan ja kiertotalouteen perustuvia ratkaisuja.

Vesilaitosyhdistyksen ja vesihuoltolaitosten näkökulmasta Kansallinen vesihuoltouudistus on tarpeellinen ja sen päätavoitteet ovat oikeansuuntaisia ja linjassa VVY:n uuden strategian kanssa. Seuraavassa on kuvattu VVY:n ja laitosten näkemyksiä uudistuksen toteuttamiseksi.

Vesihuoltolaitoksilla on valmius uudistua ja jatkuvasti parantaa toimintaansa

Vesihuoltopalvelut ovat Suomessa pääosin hyvällä tasolla kansainvälisestikin vertaillen ja vesihuollon asiakasmaksut ovat edulliset. Maassamme on suuri määrä eri kokoisia ja erilaisissa toimintaympäristöissä ja yhdyskuntarakenteissa toimivia vesi- ja viemärilaitoksia, joten toiminnan taso vaihtelee suuresti. Suurilla ja keskisuurilla laitoksilla vesihuollon perustoiminnot ovat pääosin kunnossa ja toimintaa kehitetään jatkuvan parantamisen periaatteella. Perustoimintojen ohella vesihuoltolaitokset voivat olla aktiivisia toimijoita mm. bio- ja kiertotalousratkaisujen hyödyntämisessä ja digitalisaatiossa, hiilineutraaliuden edistämisessä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa sekä kansainvälistymisessä. Vesihuoltolaitokset ovat sitoutuneet ja motivoituneet kehittämään toimintaansa edelleen ja edistämään koko vesihuoltoalan uudistumista. 

Vesihuoltoalan uudistuminen edellyttää rakenteellisia muutoksia 

Vesihuoltoala ei voi kehittyä ja uudistua ilman rakenteellisia muutoksia sekä alan sisällä että laajemmin yhteiskunnassa. Vesihuolto kytkeytyy muuhun yhdyskuntakehitykseen, kunnallis- ja valtionhallintoon ja muihin toimialoihin. Uudistumiseen tarvitaan eri tahojen yhteinen tahtotila ja toimenpiteitä. Laitosten kuntaomistajien tahtotila, sitoutuminen ja pitkäjänteinen näkemys on keskeinen edellytys. Myös valtion määrätietoisia linjauksia ja toimenpiteitä tarvitaan.

Vesihuoltolaitoskentän haasteena on toimijoiden suuri lukumäärä ja erityisesti pienimpien laitosten vaikeat lähtökohdat laadukkaiden vesihuoltopalvelujen tuottamiseksi, kun niiden asiakaspohja, taloudelliset ja osaamisresurssit ovat ohuet. 

Vesihuoltolaitoskentän rakenteen uudistuminen tarkoittaa esimerkiksi laitosten yhdistymisiä, operointiyhteistyön lisäämistä tai muuta uudenlaista yhteistyötä. Palvelujen ulkoistaminen on jo nykyisin varsin laajaa, mutta vesihuoltolaitosten ja yksityisen sektorin kumppanuusmalleja on mahdollista kehittää edelleen. 

Vesihuolto on tärkeä osa kriittistä infrastruktuuria ja huoltovarmuutta

Vesihuoltojärjestelmien ja -palvelujen merkitystä osana kriittistä infrastruktuuria ja kansallista huoltovarmuuttamme ei aina muisteta riittävästi. Koronapandemian aikana toimivan vesihuollon tärkeys on tosin varsin hyvin tunnistettu. Viestinnän ja koulutuksen keinoin toimintavarman vesihuollon ja sen edellyttämien investointien ja kehittämisen merkitystä on tehtävä nykyistä tunnetummaksi erityisesti kuntien ja valtakunnallisten päättäjien keskuudessa. Vesihuolto kriittisenä infrastruktuurina asettaa korkeita vaatimuksia sille, että laitokset pystyvät turvaamaan palvelun toimintavarmuuden, vesiturvallisuuden ja fyysisen turvallisuuden. Digitalisaation lisääntyessä myös tieto- ja kyberturvallisuuden merkitys korostuu. 


Vesihuoltolaitosten vastuullinen omistajuus ja hyvä omistajaohjaus

Vesihuoltolaitosten hyvän toiminnan ja uudistumisen kannalta niiden omistajatahon tahtotilalla, vastuullisuudella ja hyvällä omistajaohjauksella on keskeinen merkitys. Omistajapolitiikassa ja omistajaohjauksessa on tärkeätä pitää fokus vesihuollossa ja vesihuoltopalvelujen käyttäjien edussa sekä toteuttaa vesihuoltoa parhaalla mahdollisella tavalla koko yhteiskunnan eduksi.

Vesihuoltopalvelun tuottavien organisaatioiden ja tarvittavan infrastruktuurin pitäisi olla ensisijaisesti julkisessa omistuksessa. Lainsäädännön uudistamisen yhteydessä on arvioitava, onko tarvetta säätää vesihuoltolaitosten omistajuudesta tarkemmin, erityisesti julkisen enemmistöosuuden puolesta. Kunnat ovat olleet ja ovat jatkossakin maassamme luontevin taho taajamien vesihuoltolaitosten omistajiksi. Asiakasmäärillä mitattuna yli 90 % Suomen laitosmaisesta vesihuollosta onkin julkisessa eli kuntien omistuksessa. Loppua 10 %:ia hoitavat lähinnä haja-asutusalueilla toimivat, asiakkaidensa omistamat ja hallinnoimat vesiosuuskunnat. Tämä malli on tuottanut Suomeen hyvin asiakkaitaan palvelevan ja tehokkaasti toimivan vesihuollon. 

Kansallisessa vesihuoltouudistuksessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että erilaisin toimin edistetään vesihuoltolaitosten vastuullista omistajuutta ja laadukasta omistajaohjausta. Omaisuudenhallinnan osaamisen kehittäminen laitosten ohella myös omistajaorganisaatioissa on tärkeää. 

Lainsäädännön ja valvonnan vahvistamista tarvitaan

Vesihuoltolainsäädännön toimivuuden tuore arviointi osoittaa, että vesihuoltolakiin ja siihen läheisesti liittyvään muuhun lainsäädäntöön tarvitaan melko runsaasti muutoksia. Suurin osa tunnistetuista muutostarpeista liittyy nykyisten säännösten parantamiseen ja täydentämiseen. 

Nykyisen lainsäädännön tiukentaminen uusilla säännöksillä on kuitenkin haaste niille pienille laitoksille, jotka eivät tälläkään hetkellä pysty täyttämään suurta osaa nykyisistä määräyksistä. Valvonnan parantaminen on tarpeen ja siihen on osoitettava riittävät resurssit. Lainsäädäntöön tarvitaan myös muutoksia, joilla edistetään alan rakenteellisen uudistumisen toteutumista. Mahdollisia lainsäädännön uudistuksia ovat mm. vesihuoltolaitosten omistajuudesta säätäminen, toiminnan ja talouden sääntely mm. riittävän investointitason varmistamiseksi, laitosten vertaisarvioinnista säätäminen, ja hyvän vesihuollon kriteerien jalkauttaminen yleisesti käytetyksi työkaluksi. Lainsäädännöllä tulisi velvoittaa toimijat laatimaan ja toteuttamaan tärkeitä pitkän aikavälin suunnitelmia, kuten vesihuollon kehittämissuunnitelma, saneeraussuunnitelma ja taloussuunnitelma.

Vesihuoltolaitokset kokevat niiden toimintaa sääntelevän luvituksen (vesitalous- ja ympäristöluvat) muuttuneen hankalaksi ja liian pitkiksi prosesseiksi. Lupaprosessien sujuvoittaminen on tarpeen laitosten toiminnan ja varautumisen kehittämiseksi.

Osaamisen ja resurssien turvaaminen vaatii pitkäjänteisyyttä

Alan uudistuminen ja jatkuva kehittyminen edellyttävät vesihuoltolaitosten ja muiden sidosryhmien henkilöstön osaamisen pitkäjänteistä ja jatkuvaa kehittämistä. Tähän sisältyvät alan perus- ja täydennyskoulutuksen kehittäminen, alan houkuttelevuuden ja työnantajakuvan parantaminen, hyvä henkilöstöjohtaminen ja urapolkujen kehittäminen. Alan pätevyys-vaatimukset ja osaamiskriteerit tulisi ottaa käyttöön.

Vesihuollon rooli ja näkyvyys koulutuksessa on vähentynyt ja vesihuollon opetus on suurelta osin integroitu mm. yleisiin ympäristö- tai energiatekniikan koulutusohjelmiin. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa vesihuoltolaitosten on usein vaikea löytää valmiiksi riittävän ammattitaitoista henkilöstöä. Pätevöityminen alaan jää usein työssä oppimisen varaan. Akuutti haaste on verkosto-osaajien puute, johon tarvittaisiin selkeitä parannuksia koulutusohjelmiin.

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan vahvistaminen on koulutuksen ohella tärkeätä alan uudistumisen ja kehittymisen kannalta. Myös osaamis- ja henkilöresurssien kannalta laitoskentän rakennemuutos ja nykyistä aktiivisempi yhteistyö on välttämätöntä. Pienillä laitoksilla ei ole mahdollisuuksia houkutella ja pitää erityisosaamista ja tehdä aktiivista TKI-toimintaa.

Bio- ja kiertotalouden ja digitalisaation mahdollisuudet vesihuollossa

Vesihuoltolaitoksilla on mahdollisuus olla nykyistä aktiivisempia toimijoita bio- ja kiertotalous-ratkaisujen hyödyntämisessä, hiilineutraaliuden ja energiatehokkuuden edistämisessä, ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja hillitsemisessä sekä digitalisaatiossa.

Bio- ja kiertotaloudessa vesihuollon ja muiden toimialojen – erityisesti energia ja jätehuolto – kesken nähdään runsaasti yhteistyöpotentiaalia ja synergiamahdollisuuksia. Kunkin toimialan pitää kuitenkin toimia selkeästi oman alansa lainsäädännön puitteissa. Vesihuoltolaitosten ei aina ole tarkoituksenmukaista tehdä kaikkea itse, vaan esimerkiksi yhteistyössä yksityisen sektorin kumppaneiden kanssa.

Vesihuoltolaitokset ovat jo pitkään hyödyntäneet digitalisaatiota erityisesti laitostoimintaan liittyvässä automaatiossa sekä etävalvonnassa ja -ohjauksessa. Verkostotoiminnoissa ja asiakaspalvelussa digitalisaatioratkaisut ovat viime aikoina yleistyneet. Pienissä laitoksissa digitalisaatioaste on toistaiseksi vielä varsin alhainen.

Laitosten digitalisaatiovalmiuksia tulisi ensisijaisesti kehittää laitosten omien prosessien ja asiakaspalvelun tarpeisiin. Tietojärjestelmien välisten rajapintojen standardisoinnin ja käyttöönoton edistäminen on tärkeätä, jotta laitosten toiminnassa syntyvää tietoa voidaan käyttää tehokkaasti. Tiedolla johtamisen merkitys on keskeinen erityisesti talouden- ja omaisuuden-hallinnassa.

Kansallisen vesihuoltouudistuksen toteutuminen edellyttää resursseja ja konkreettisia toimenpiteitä

Uudistuksen tavoitteet ovat kokonaisuutena hyviä ja alan keskeisillä toimijatahoilla on yhteinen ymmärrys uudistuksen tarpeellisuudesta. Uudistuksen ohjelman toteuttaminen vaatii kaikkien tahojen sitoutumista, resursseja ja konkreettisia toimenpiteitä. Toteuttaminen vie aikaa, joten pitkäjänteistä sitoutumista tarvitaan.

 

 

Photo by CHUTTERSNAP on Unsplash

Avainsanat:

Jaa sivu:

Tulosta