Väitöskirjan englanninkielinen nimi on The water we eat: Methods for estimating water use of diets in changing food. Väitöksen ala on vesitalous, ruokajärjestelmät.

Valtaosa maailman väestöstä kärsii jonkin asteisesta veden riittämättömyydestä. Koska suurin osa ihmiskunnan kuluttamasta vedestä käytetään ruuan tuottamiseen, vesipulan ratkaisut ovat erottamattomasti sidoksissa ruokaturvan edistämiseen. Tässä työssä arvioitiin keinoja ruuan saatavuuden turvaamiseksi maailmanlaajuisesti hyödyntäen vettä ja viljelymaata kestävällä tavalla.

Valtaosa maailman väestöstä kärsii jonkin asteisesta veden riittämättömyydestä. Koska suurin osa ihmiskunnan kuluttamasta vedestä käytetään ruuan tuottamiseen, vesipulan ratkaisut ovat erottamattomasti sidoksissa ruokaturvan edistämiseen. Tässä työssä arvioitiin keinoja ruuan saatavuuden turvaamiseksi maailmanlaajuisesti hyödyntäen vettä ja viljelymaata kestävällä tavalla.

Väitöstyössä tutkittiin erilaisten ruokavalion muutosten vaikutuksia ruokajärjestelmään ja ruuantuotannon vedenkulutukseen. Koska useimmille meistä ruoka on paljon muutakin kuin keino pysyä hengissä, ruokavalintoja on vaikea muuttaa hetkessä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on ehdotettu resurssitehokkaaksi suunniteltua, eläintuotteita vähentävää tai kokonaan välttävää ruokavaliota. Tässä työssä kehitettiin yhden ruokavalion sijaan menetelmiä mahdollisimman pienten ja siten kuluttajan kannalta helpommin hyväksyttävien tavoitteiden määrittämiseksi eläintuotteiden kulutuksen pienentämisessä. Työssä arvioitiin näiden muutoksien vaikutuksia ruuantuotannon vedenkulutukseen ja maankäyttöön.

Väitöstyössä tutkittiin erilaisten ruokavalion muutosten vaikutuksia ruokajärjestelmään ja ruuantuotannon vedenkulutukseen. Koska useimmille meistä ruoka on paljon muutakin kuin keino pysyä hengissä, ruokavalintoja on vaikea muuttaa hetkessä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on ehdotettu resurssitehokkaaksi suunniteltua, eläintuotteita vähentävää tai kokonaan välttävää ruokavaliota. Tässä työssä kehitettiin yhden ruokavalion sijaan menetelmiä mahdollisimman pienten ja siten kuluttajan kannalta helpommin hyväksyttävien tavoitteiden määrittämiseksi eläintuotteiden kulutuksen pienentämisessä. Työssä arvioitiin näiden muutoksien vaikutuksia ruuantuotannon vedenkulutukseen ja maankäyttöön.

Väitöstyön mukaan eläintuotteiden kulutuksen vähentämisen ensimmäiset askeleet ovat todennäköisesti kaikkein vaikuttavimpia. Jos ruokajärjestelmä mukautuu näihin muutoksiin tehokkaalla tavalla, osa eläintuotannosta voi hyödyntää muuten käyttämättä jääviä resursseja ja osaltaan parantaa ruokaturvaa.

Vastaväittäjä: Professori Giuliano Di Baldassarre, Uppsala University, Ruotsi

Valvoja: Professori Olli Varis, Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu, Rakennetun ympäristön laitos

Väitöskirjan verkko-osoite: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/1234