Tapahtunut tähän mennessä

Usein alalla puhutaan, että eihän vesihuoltoala Suomessa ole mihinkään muuttunut kymmeniin vuosiin. Alan nuoret kuuntelevat tätä keskustelua varmasti hämmentyneinä. Pitää paikkansa, että alaa ei ole uudistettu samalla tavalla perusteellisesti kuten esimerkiksi energia- ja jätehuollon organisaatiot uudistettiin menneinä vuosina. Jotain on kuitenkin tapahtunut vesihuollossakin. Vesihuoltolaki tuli voimaan vuonna 2001 ja siitä alkoi kehitys kohti erillisiä ja parhaimmillaan varsin itsenäisiäkin vesihuoltolaitoksia. Alueellisia, koko vesihuollon hoitavia vesihuoltolaitoksia lienee edelleen vain kolme mutta kaikki kolme ovat volyymiltaan Suomen suurimpien laitosten joukossa. Lisäksi useat suuret laitokset hoitavat yhden tai useamman naapurilaitoksensa vesihuoltopalveluista ainakin osan. Alueellisia ns. tukkulaitoksia on Suomessa 36 kappaletta (25 tukkuvesilaitosta ja loput jätevesilaitoksia). Alueellista yhteistyötä siis on jo nyt ja volyymitkin ovat merkittäviä; organisoitumisen tavat vain vaihtelevat.

Yhden kunnan sisällä tehdyillä ratkaisuilla on liitetty yhteen energia- ja vesihuollon hoitavia laitoksia; niitä on VVY:ssä 22 laitosta eli vajaa 10% VVY:n jäsenlaitoksista. Kun tuohon lisätään vielä yksi monialatoimija eli Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä niin päädymme siihen, että noin 34% Suomen vesihuollon volyymista on monialatoimijoiden hoitamaa. Uskon, että näissäkin tapauksissa on tutkittu myös alueellista mallia vesihuollon hoitamiseen mutta kun sitä ei ole löytynyt niin tehtiin sitten oman kunnan sisällä se, mikä tarpeelliseksi nähtiin.

Edelleen: Keski-Suomessa on nyt myyty ensimmäinen vesihuoltoyhtiö muulle kuin oman kunnan yhtiölle. Pääosassa ko. kauppaa oli energia ja vesilaitos meni siinä mukana. Pää on avattu siinäkin mielessä.

Eli vesihuollon rakennemuutos menikin jo? Ei vaan huomattu, kun muutos ei tullut valtion mahtikäskyllä vaan omistajien päätöksillä. Myöskään yhtä ja samaa suomalaista mallia ei syntynyt vaan omistajat toimivat paikallisten tavoitteiden mukaisesti järkeväksi katsomallaan tavalla Suomessa vahvan kunnallisen itsemääräämisoikeuden mandaatilla.

Toiveita tulevaan

Tulevaisuuteen voi ja pitää vaikuttaa. Vesihuoltoalan tulee olla aktiivinen omassa asiassaan. Valtioneuvoston selvityksen ohjaustoimien aikajänne ulottuu pisimmillään 30 vuoden päähän. Hienoa on, että on osattu ja uskallettu katsoa pitkälle tulevaan. Toisaalta voi kysyä, muuttuuko toimintaympäristömme nopeammin kuin nuo esitetyt ohjaustoimet vaikuttavat. Jos näin on niin alan tulevaisuutta eivät määritäkään selvityksessä esitetyt ohjaustoimet vaan jotkin muut toimijat ja voimat, jotka joko jo nyt ovat näkyvissä tai sitten ei.

Mitä seuraavaksi? Minulla ei tätä kirjoittaessani ole tietoa, onko Valtioneuvoston kanslialla tai ministeriöillä konkreettisia suunnitelmia, mikä olisi seuraava askel. Se olisi kuitenkin syytä ottaa. Tarkempi analyysi vesihuollon tilasta Suomessa olisi mielestäni hyvä pohjapaperi tehdä. Venlan (VVY:n tunnuslukujärjestelmä) ja Veetin (Syken ylläpitämä vesihuollon tietojärjestelmä) tiedot antavat hyvän lähtökohdan analyysille. Kartta eri toimintamalleilla toimivista laitoksista toiminta-alueen rajoineen olisi mielenkiintoista nähdä. Nuo tiedot analysoituina ja tiiviisti esitettyinä voisivat toimia alan omana, tietoon perustuvana arviona nykytilanteesta ja samalla pohjapaperina jatkokeskustelulle. Niistä voisi löytää tarkempaa kuvaa myös siitä, mitä kriteerejä hyvän vesihuoltotoiminnan tulisi täyttää tulevaisuudessa, esimerkiksi 20 vuoden kuluttua.

Valtioneuvoston selvitys aloitti keskustelun ja kaikki ansio siitä tekijöille. Me kaikki voimme omalla aktiivisuudellaan vaikuttaa keskustelun jatkon suuntaan ja tasoon. Luotan meihin!

Jyrki Kaija
kirjoittaja toimii Vesilaitosyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana