Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
facebook twitter

Sitkeät myytit vesihuollon kehittämisen tiellä

Tampereen yliopiston tutkijoiden tuore Vesihuollon myytit -teos avaa kotimaan vesihuoltoon liittyviä uskomuksia ja niiden todenperäisyyttä.

Koronapandemia ja Ukrainassa riehuva sota muistuttavat kouriintuntuvasti, kuinka korvaamatonta vesihuolto on ihmisten ja yhdyskuntien hyvinvoinnille. Esimerkiksi ilmastonmuutos korostaa vesihuollon merkitystä myös Suomessa, jossa se on totuttu ottamaan itsestäänselvyytenä.

Tampereen yliopiston Vesihuoltopalveluiden tutkimusryhmä CADWES tuottaa korkeatasoiseen moni- ja poikkitieteellisen tutkimukseen perustuvaa tietoa ja koulutusta vesihuoltopalveluiden ja vesivarojen kestävästä käytöstä. Alan tutkijoiden tuoreessa Vesihuollon myytit -teoksessa pohditaan pääosin suomalaiseen vesihuoltoon liittyviä myyttejä.

– Vesihän tulee hanasta ja poistuu viemäriin. Harvemmin tulemme kuitenkaan ajatelleeksi, mitä kaikkea tarvitaan vesihuollon järjestämiseen ja tuottamiseen, yksi kirjan kirjoittajista, dosentti Tapio Katko sanoo.

Vesihuoltoon liittyy myös paljon uskomuksia, jotka elävät sitkeästi.

– Me teoksen kirjoittajat määrittelimme myytin näin: se pitkään vallinnut uskomus tai luulo, joka on vähintäänkin kyseenalainen tutkitun tiedon näkökulmasta. Vain tunnistamalla vesihuollon todellisuuksia myyttien tuolla puolen voimme luoda kestäviä ratkaisuja.

– Usein esimerkiksi kuvitellaan, että veden käsittely ja jäteveden puhdistus olisi kallista. Samoin oletetaan, että esimerkiksi yhdistämällä vesi- ja energialaitokset saavutetaan synergiaetuja. Kumpikaan myyteistä ei pidä juurikaan paikkaansa, Katko kertoo.

Dosentti Petri Juuti puolestaan ihmettelee väitettä, että vesihuollon ongelmat poistuisivat pelkästään suurentamalla laitoskokoa. Tällöin paikallistuntemus ja kontakti asiakkaisiin saattavat heikentyä eikä säästöjäkään välttämättä synny.

Nyt julkaistavassa teoksessa pohditaan myös, kuinka suomalaisesta vesihuollosta saataisiin nykyistä kestävämpää ja muutosjoustavampaa. Suomen vesihuollon suurimpia haasteita ovat rapautuvat verkostot, järjestelmien haavoittuvuus, liian vähäinen kehittämistoiminta sekä riittämätön panostus näkyvyyteen. Haasteista huolimatta kirjoittajat uskovat parempaan tulevaisuuteen.

– Suomi on kansainvälisissä vertailuissa vesihuollon mallimaita ja lisäpanostuksilla pysymme myös sellaisena, dosentti Riikka Juuti sanoo.


Katko T., Juuti P., Juuti R. & Väyrynen P. 2022. Vesihuollon myytit. Vastapaino, Tampere.

Yhteyshenkilöt
 dosentti Tapio S. Katko, puh. 0400 737407, tapio.katko@tuni.fi

Lisätietoja nettisivulta: https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/sitkeat-myytit-vesihuollon-kehittamisen-tiella

Vesihuollon myytit -teoksen kansi.

Jaa sivu:

Tulosta