Aletaanko opiskella YAMK-tutkintoa ja tsempataan siinä toisiamme? Keskustelu virisi HS-Veden kahvihuoneessa vuonna 2020, kun Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK) toi rakentamisen YAMK-koulutusohjelmaansa vesihuollon kokonaisuuden.

Yhtenä mukaan lähti verkostoyksikössä työskentelevä putkimestari Enni Rautio, joka on koulutukseltaan ympäristötekniikan insinööri.

– Tykkään opiskelusta, ja aiemmista opinnoista oli viitisen vuotta aikaa. Tuntui, että voisin päivittää tietojani. Jatko-opiskelu on ennen kaikkea itsensä kehittämistä, mutta uskon myös työnantajan hyötyneen siitä, koska projektityöt ja opinnäytetyö tehdään omaan taloon.

Vaikka työpaikan vaihto ei ole Rautiolle ajankohtaista, hän on huomannut, että YAMK-tutkinto on usein mukana etenkin julkisen puolen hakukriteereissä. Lisäopinnot voivat avata uusia polkuja tulevaisuudessa.

Työn ohessa HAMK:issa suoritettavan koulutuksen aihealueita olivat muun muassa kestävä kehitys ja kiertotalous rakentamisessa, vesihuolto ja ympäristögeotekniikka. Tutkinto on suunniteltu kaksivuotiseksi, mutta Rautio käytti siihen yhden lisävuoden. Saman aikaan osui muita tärkeitä projekteja, kuten esikoislapsen syntymä ja talon rakentaminen. Opinnot ajoittuivat iltoihin, viikonloppuihin ja lomiin. Korona vei luennot verkkoon, mikä toisaalta helpotti perheellisen elämää. Osa niistä nauhoitettiin, joten niitä pystyi seuraamaan itselle sopivana ajankohtana.

YAMK-opinnot, etenkin opinnäytetyö, linkittyvät vahvasti opiskelijan omaan työtehtävään. Rautio tutki HS-Veden verkosto-omaisuuden hallintaa, nykytilannetta ja mahdollisia kehityskohteita osana yhtiön laajempaa omaisuudenhallintaprojektia.

– Tein opinnäytetyötä työpaikalla sen verran kuin muut tehtävät sallivat. Sain tukea ja ohjausta suunnittelupäälliköltämme matalalla kynnyksellä. Koska aihe oli minulle tuttu, ajatustenvaihto ja työn suunnan mietintä yhdessä riittivät tueksi.

Opiskelu erilaista kuin nuorempana

Käyttöinsinööri Sanna Heinonen valmistui ympäristönsuojelun AMK-insinööriksi vuonna 2002. Työkokemusta HS-Vedellä on kertynyt sitäkin kauempaa ensin jätevesipuolella ja sittemmin vedenkäsittelyn ja -toimituksen sekä laaduntarkkailun parissa.

– Laaja kokemus vesihuollosta antoi YAMK-opinnoille erilaisen lähtökohdan kuin nuorena, jolloin koko ala oli uutta. Halusin kehittyä, täydentää omaa osaamista ja näyttää itselleni, että pystyn opiskelemaan vielä tässä iässä, Heinonen tuumii.

Paluu koulunpenkille osui hyvään saumaan, sillä kiireisimmät lapsiperheen ruuhkavuodet olivat ohi ja omaa aikaa löytyi aiempaa enemmän.

– Opiskelu oli hyvä kokemus, enkä joutunut luopumaan mistään. Valmistuminen venähti alkuperäisestä suunnitelmasta, kun opinnäytetyön tekeminen vei pari vuotta. Opinnäytetyöprosessi sisälsi mielenkiintoisia ja kehittäviä keskusteluita työyksikössä sekä muiden laitosten ja viranomaisten kanssa, joten työn pitkäksi venyminen ei harmita.

Heinonen laati opinnäytetyönsä talousveden klooriamiinidesinfioinnin haju- ja makuhaittojen syistä ja hallintakeinoista HS-Vedellä. Hän suunnitteli, mistä ja milloin omavalvontaa täydentävät näytteet otetaan sekä tulkitsi tulokset. Kirjoitustyö ajoittui vapaa-aikaan.

Opintopolku muokattavissa omaa työtä tukevaksi

Heinonen ja Rautio innostivat suunnitteluinsinöörinä toimivan Jenni Pelkosen opiskelemaan vuotta myöhemmin.

– Kaipasin jotain uutta, kun palasin töihin perhevapaan jälkeen, ja halusin kartuttaa omaa osaamistani. Olisin voinut jatkaa polkuani ylemmälle asteelle opiskelemalla diplomi-insinööriksi, mutta YAMK-opiskelu on käytännönläheisempää ja työelämälähtöisempää, sillä se liittyy omaan työhön ja työympäristöön. Jatkokoulutuksesta on varmasti etua, jos urapolku vie jonnekin muualle, hän perustelee.

HAMK:ista vuonna 2012 ympäristöteknologian insinööriksi valmistunut Pelkonen arvosti sitä, että pystyi muokkaamaan opintojen sisältöä ja aikataulua omien tarpeidensa mukaan. Hän suoritti muun muassa digitaalisen opintotarjontaportaalin kautta Oulun ammattikorkeakoulusta paikkatiedon hyödyntämistä käsittelevän kurssin. Se tuki niin omaa päivätyötä kuin opinnäytetyötä, joka oli osa HS-Veden omaisuudenhallintaprojektia.

– Sain opinnäytetyöni aikana ison tuen ideoideni peilaamiseen esihenkilöltäni, sillä tällainen kehittämishanke täytyi osata istuttaa osaksi HS-Vedellä ja suunnitteluyksikössä jo vakinaistettuja toimintatapoja.

Pelkonen kokee olevansa nyt yhtä kokemusta rikkaampi. Hyödyllistä oppia tarttui hihaan paitsi paikkatiedosta myös haja-asutusalueen vesihuollon suunnittelusta.

Mitä seuraavaksi?

Kaikki kuusi YAMK-tutkinnon suorittanutta saavat HS-Vedeltä pienen kertakorvauksen opinnäytetöistään, koska ne hyödyttävät yhtiön toimintaa. Kahvihuoneessa on jo juteltu, mitä seuraavaksi opiskellaan. Tekniikan opettajaksi? Johtamisopintoja?

Mutta nyt pitää ensin hetki hengähtää.

Teksti: Marjaana Lehtinen

Kuvassa kaikki kuusi YAMK-tutkinnon suorittanutta (vas.) Annukka Soinola, työmaainsinööri; Jenni Pelkonen, suunnitteluinsinööri; Elina Lehtinen, prosessi-insinööri; Juha Sipponen, laitospäällikkö; Sanna Heinonen, käyttöinsinööri ja Enni Rautio, putkimestari. (Kuva: Hämeenlinnan raatikuva Oy)